Tenniksen historia

Tennistä voidaan verrata antiikin Kreikassa pelattuun "sphairistike" -nimiseen peliin. Majuri Walter Wingfield lainasi tämän kreikkalaisen nimen luotuaan modernin vastineen kreikkalaispelille, jonka hän patentoi vuonna 1874. Peliä alettiin lopulta kutsua nimellä "lawn tennis" eli "nurmitennis", joka oli toinen Wingfieldin patentoima nimi.

Nykyisen urheilumuodon synty voidaan jäljittää kahteen lähteeseen. Vuonna 1856 asianajaja Alex Ryden ja hänen ystävänsä, portugalilainen Batista Pereira pelasivat Birminghamissa Englannissa peliä, jonka he nimesivät espanjalaisen pelin pelota mukaan. Vuonna 1872 miehet muuttivat Leamington Span kaupunkiin ja pelasivat peliä erään sairaalan lääkäreiden kanssa. Pereira ja lääkärit Frederick Haynes ja A. Wellesley Tomkins perustivat ensimmäisen nurmitenniskerhon. Vuonna 1874 he perustivat Leamingtonin tenniskerhon, joka määritteli pelin ensimmäiset säännöt. Eräs lehti kertoi 23. heinäkuuta 1884 yhdestä ensimmäisistä tennisturnauksista Shrubland Hallin kentällä.

Tennisasu vuodelta 1881

Joulukuussa 1873 majuri Walter Clopton Wingfield loi Nantclwydissä Walesissa samankaltaisen pelin vieraidensa iloksi ja puutarhajuhlien ratoksi.[1] Hänen pelinsä perustui vanhempaan sisätennispeliin, jeu de paumeen, joka oli keksitty 1100-luvulla Ranskassa ja jota ranskalaiset aristokraatit olivat pelanneet. Useimpien tennishistorioitsijoiden mukaan suuri osa modernista tennisterminologiasta periytyy tältä ajalta, koska Wingfield lainasi pelin lisäksi myös suuren osan ranskalaispelin sanastosta. Esimerkiksi sana "tennis" juontuu ranskan sanasta tenez, imperatiivimuoto verbistä tenir, pitää.

Pelin kaupallinen potentiaali oli ilmeinen, joten Wingfield patentoi sen vuonna 1874. Patentista ei kuitenkaan ollut liiemmälti hyötyä Wingfieldille. Tennis levisi nopeasti ylemmän luokan keskuudessa Britanniassa ja USA:ssa. Tiettävästi ensimmäinen ottelu Yhdysvalloissa pelattiin Staten Islandilla 1874.

Vuonna 1881 oli virinnyt halu kilpailuhenkisempään tenniksenpeluuseen, joten perustettiin tennisseuroja. Ensimmäiset mestaruuskilpailut pidettiin Lontoon Wimbledonissa 9.–19. heinäkuuta 1877. Kyseisen Wimbledonin loppuottelun voitti Spencer William Gore, joka voitti loppuottelussa Marshallin pistein 6–1, 6–2 ja 6–4. Tuolloin katsojia oli noin 800. Nykyään katsojia mahtuu keskuskentälle noin 15 000. Naisten ensimmäiset kaksinpelit Wimbledonissa pelattiin vuonna 1884, jolloin pelattiin myös ensimmäiset miesten nelinpelit. Ensimmäiset naisten nelinpelit ja sekanelinpelit pelattiin vuonna 1913. Samana vuonna perustettiin myös kansainvälinen Tennisliitto. Vuonna 1881 Yhdysvaltain tennisliitto luotiin standardisoimaan pelin säännöt ja järjestämään kilpailuita. Ensimmäinen US Open pidettiin samana vuonna Newportissa Rhode Islandilla. Vuonna 1887 järjestettiin ensimmäiset Yhdysvaltain naisten mestaruuskilpailut. Davis Cup sai alkunsa vuonna 1900. Vuonna 1924 julkaistut yksityiskohtaiset ns. ILTF-säännöt osoittautuivat pitkäikäisiksi. Merkittävin muutos niihin seuraavien 80 vuoden aikana oli James Van Alenin tie-breaker-järjestelmä. [3]

Ranskalainen Suzanne Lenglen oli ensimmäinen suurta mediajulkisuutta saanut naistennispelaaja. Hän voitti 25 tenniksen Grand Slam -turnausta vuosina 1919–1926.

Tennis oli alkujaan angloamerikkalainen peli ja sitä hallitsivat Yhdysvaltain ja Britannian lisäksi Australia. Myös Ranskassa se oli suosittua. Ranskan avoimet järjestettiin ensi kertaa 1891. Australian avoimet saivat alkunsa vuonna 1905. Nämä kaksi turnausta Wimbledonin ja US Openin kanssa nousivat tenniksen arvokkaimmiksi turnauksiksi, jotka muodostavat niin sanotun Grand Slamin. Näiden neljän turnauksen voittamista arvostetaan korkealle tennispelaajien keskuudessa. [1]Ensimmäinen tennispelaaja, joka on voittanut kaikki neljä Grand Slamia samana vuonna, oli Donald Budge vuonna 1938. Miehistä hänen jälkeensä samaan on pystynyt ainoastaan Rod Laver, joka saavutti kyseisen voittosarjan vuosina 1962 ja 1969. Kaikkina aikoina ainoastaan yksi tennispelaaja on saavuttanut ns. kultaisen Grand Slamin, eli voittanut kaikki neljä Grand Slamia ja olympiavoiton samana vuonna. Kyseinen pelaaja oli Steffi Graf. Tämä tapahtui vuonna 1988.

Tenniksessä, etenkin naispelaajien keskuudessa, on kunakin ajanjaksona ollut pelaajia, jotka ovat dominoineet kilpailuja. 1900-luvun alussa miehissä hallitsi esimerkiksi ranskalainen Max Décugis, jonka saavutuksiin kuuluivat vuosina 1903–1914 kaikkiaan kahdeksan voittoa Ranskan avoimissa sekä olympiavoitto Antwerpenissä vuonna 1920. Tämän jälkeen 1920-lukua hallitsivat muutenkin ranskalaiset, kuten "pomppiva baskeri" Jean Borotra, joka on olympiapronssimitalisti ja Grand Slam -turnausten moninkertainen voittaja. Muita olivat maailmanlistan ykkönen Henri Cochet ja "the crocodile" René Lacoste, myös maailmanlistan ykkönen. Tämän jälkeen Ranska ei ole ollut enää ylivoimainen. Seuraavan vuosikymmenen suurin nimi oli amerikkalainen Don Budge ja 40-luvun Jack Kramer. 1960-luvulla hallitsivat 12-kertainen Grand Slam -voittaja Roy Emerson ja Rod Laver. Viisinkertainen Wimbledon-voittaja Björn Borg, John McEnroe sekä Jimmy Connors hallitsivat puolestaan 1970-luvun jälkipuoliskolla sekä 1980-luvun alkuvuosia, minkä jälkeen ykköspelaajan paikkaa piti vuosikymmenen loppuun enimmäkseen Tšekin Ivan Lendl. 1990-luvulla Pete Sampras ja Andre Agassi dominoivat ollen useasti loppuotteluissa eri turnauksissa. Sampras voitti ennätykselliset 14 Grand Slam -kilpailua; GS-voittojen määrässä hänen edellään on vain Roger Federer. 2000-luvulla hallitsi Federer, ja 2010-lukua vuorovedoin Rafael Nadal sekä Novak Đoković.

Naisten tennistä ovat 2000-luvulla hallinneet Williamsin sisarukset Venus ja Serena, Justine Henin sekä Marija Šarapova. Henin lopetti uransa toukokuussa 2008, jolloin hänestä tuli ensimmäinen tennispelaaja, joka jätti pelikentät maailmanlistan ykkösenä. Aiemmin 1970– ja 80-luvuilla kenttiä hallitsivat Martina Navrátilová ja Chris Evert, jotka voittivat molemmat peräti 18 Grand Slam -turnausta. Evertillä on kaikkien aikojen paras voitto-tappio-tilasto, 1309 voittoa ja 146 tappiota. Navrátilová puolestaan voitti vielä vuonna 2006 sekanelinpelin Wimbledonissa, 49-vuotiaana. Hän on voittanut Wimbledonin kaksinpelin yhdeksän kertaa. Heitä ennen naistennistä dominoivat australialainen Margaret Smith Court – nelinpelit mukaan lukien 24-kertainen Grand Slam voittaja – sekä USA:n Billie Jean King. King tuli kuuluisaksi myös naistenniksen promoottorina ja tasa-arvoisen palkintorahaperiaatteen vaatijana. 1990-lukua hallitsi Steffi Graf, 22-kertainen Grand Slam -voittaja. Kuitenkin ehkä aikansa ylivoimaisin naistennispelaaja oli Dorothea Lambert Chambers, joka voitti olympiakultaa vuoden 1908 olympialaisissa Lontoossa ja seitsemän Grand Slam -turnausta, kaikki Wimbledonissa. Vuonna 1911 finaalissa hän voitti Dora Boothbyn peräti 6–0, 6–0. Chambers löysi vihdoin voittajansa, kun 1920-luvulla estraadille nousi ranskatar Suzanne Lenglen, joka voitti urallaan 12 Grand Slam -turnausta. 1930-luvulla, tennistä puolestaan hallitsi Helen Wills Moody, joka voitti peräti 19 Grand Slam -turnausta