Tenniksen pisteenlasku

Roger Federer pelaamassa Ateenan olympialaisissa 2004.

Ottelu on tenniksessä peli, joka kestää ensimmäisestä pallosta ottelupallon voittoon, luovutukseen tai toisen pelaajan hylkäämiseen. Ottelun voittaa pelaaja, joka ensimmäisenä on voittanut etukäteen sovitun määrän, kaksi tai kolme erää. Edellisessä tapauksessa käytetään ottelun voittotavasta usein käytännöllistä ilmaisua "paras kolmesta"- ja jälkimmäisessä "paras viidestä" -termejä, jotka kertovat ottelun voittoon tarvittavien erien maksimimäärän.

Erät koostuvat peleistä. Pelin pisteet lasketaan siten, että yhden pallon voittaneella on 15 pistettä, kaksi palloa voittaneella 30 ja kolme palloa voittaneella 40 pistettä. Jos peli etenee kuitenkin tilanteeseen 40–40, sanotaan pelin olevan tasan. Tällöin seuraavan pallon voittava pelaaja saa itselleen edun, jonka jälkeen on voitettava seuraava pallo voittaakseen pelin. Jos pelaaja häviää pallon, menettää hän edun, ja tilanne on jälleen tasan 40–40. Mikäli syöttövuorossa oleva pelaaja menettää edun syötön vastaanottajalle tilanteessa 40–40, on kyseessä murtopallo.

Erän voittaa pelaaja, joka ensimmäiseksi voittaa kuusi peliä vähintään kahden pelin erolla. Jos kuitenkin kummatkin pelaajat ovat voittaneet erässä viisi peliä, tarvitaan erävoittoon kuudennen lisäksi myös seitsemäs voitettu peli. Jos molemmat pelaajat ehtivät voittaa kuusi peliä, ratkeaa erä tie-break-menetelmällä. Tie-breakissä lasketaan voitettuja palloja. Se kumpi voittaa ensin seitsemän palloa vähintään kahden pallon erolla, voittaa tie-breakin ja samalla erän. Mikäli toisen saadessa seitsemännen pallon eli pisteen ja toisella on kuusi pistettä, tie-breakia jatketaan aina niin kauan, kunnes tarvittava kahden voitetun pallon, eli kahden pisteen ero on syntynyt. Tie-breakissa molemmat syöttävät vuorotellen kaksi kertaa ensimmäistä syöttövuoroa lukuun ottamatta, jolloin tie-breakin aloittava syöttää vain kerran. Tie-break-menetelmän kehitti Jim Van Allens. Hän loi sen lyhentämään ottelua.

Grand Slam -turnauksissa, pelataan ottelun ratkaisevaa, viimeistä erää kuitenkin ilman tie-break -sääntöä niin kauan, kunnes toinen on voittanut kaksi peliä enemmän, eli kyseessä on ns. pitkä erä. Poikkeuksena tästä ratkaistaan Yhdysvaltojen avoimissa tennismestaruuskilpailuissa (New York) viimeinenkin erä tie-break -säännöllä, koska Yhdysvaltain televisio on näin vaatinut. Muut kolme suurturnausta ovat Wimbledonin tennisturnaus (Wimbledon), Ranskan avoimet (Pariisi) ja Australian avoimet (Melbourne) tennismestaruuskilpailut.